lauantai 24. elokuuta 2013

ihmisenalku

Minä vähän mietin. Mietin ja kierin ja pyörähdän ympäri, vilkaisen olan yli ja taivaalle ja takaisin eteeni. Tassuttelen muutaman askelen eteenpäin, toistan rituaalit, jatkan ehkä matkaani. Tuntuu kauhean hyvältä ja innostaa ja naurattaa ja jännittääkin, mutta silti jossain kuiskii se pieni ja varautunut palanen. Tässä on liikaa kysymyksiä ja vaihtoehtoja ja vastauksia ei näy mailla halmeilla, mutta ajattelin silti jatkaa. Olenhan minä kaikesta huolimatta aika hyvä tyyppi, loppujen lopuksi.

Enkä oikeastaan edes häpeä, että olen istunut tässä seitsemän tuntia tehden välillä ties mitä muuta sillä verukkeella, että se on nyt tärkeämpää kuin elämänkatsomustiedon oppimispäiväkirja, filosofian kirjaesitelmäjokuasia tai hoitsumekko tai muut asut. Ja naureskelen edelleen sille, että päädyttiin iskän kanssa rikkomaan kielikoruni toinen pallo tongeilla, koska en kolmen tunnin taistelunkaan jälkeen saanut sitä auki.

perjantai 2. elokuuta 2013

huiputtava flirttiperse

Olen jotenkin tärähtänyt ja hurahtanut boikotoimaan ulkomaalaista musiikkia, nykyään soi vain Zen Café ja  PMMP ja Putro ja Herra Ylppö ja Anssi Kela ja uh, kärsin luovuuden puutteesta. Luovuudesta. Luovuuden käyttämisen jalostamattomuudesta. Suoranaisesta laiskuudesta. Olen saanut aikaan vain lisää söpöjä ja suloisia ja rakastettavia kirjapinoja ja satoja luettuja sivuja ja uusia koulukirjoja (oih elämänkatsomustieto ja psykologia ja filosofia ja yhteiskuntaoppi toivottavasti kaikki ensimmäisessä jaksossa!) ja vähän näperreltyä koruja, kun luovuus petti lahjojenkin keksimisessä. Liikaa leikeltyjä housuja ja rapistuvia shortseja. Muumien tutkiskelua. Lähityöskentelyä äidin kanssa, kun toinen ei näe tarpeeksi lähelle koristellakseen pikkuleipiä sokeritahnalla ja toisen kädet tärisevät liikaa. Vihertävänharmaita hiuksia, joita oli pakko sävyttää punaisella, etten kuole järkytykseen ja punasävyn ikävään.

Pistänen hetkeksi koneeni karanteeniin musiikkia lukuun ottamatta ja yritän etsiä ideoita. Luen ja laulan ja tanssin ja maalaan ja piirrän ja hommaan vaikka kasveja, revin paperit alas ja asetat tilalle puhtaat ja siivoan. Ja herään aikaisin aamulla nauramaan siskoille, joita ei saa ylös repimälläkään.


torstai 18. heinäkuuta 2013

sängyssä miehen ja putron kanssa

Tykkään maata sängyssä hiljaa pimeässä huoneessa kuulokkeet korvissa ja soittaa Putroa ja yrittää keskittyä. Vaikka ailahtelevaista mieltä on mahdoton kahlita. Hämmentää herätä kahdelta yöllä siihen, että kuulokkeet suorittaa vaivihkaa murhayritystä ja silmät näkee tarkkaan. Hypin taas liian aikaisin bussista, heitän kengät ilmaan ja kipitän kotiin liian pitkän matkan tunnustellen särkyä varpaissa, kunnes tuntuu hassulta. Varron hermoromahdusta ja yritän muistuttaa, että jäljellä on enää yhdeksän päivää, kun vanhainkodissa pimenee ja rouva kiljaisee joulupukin saapuneen. Nauran silloinkin, kun lyön käteni kaapin oveen niin, että tulee lommo ja iskee verenhukka. Ja läimäisen päälle käsidesiä. Pohdin mielenkiintoisia ihmisiä, mikä on vetovoimaista, ja vastaan että rastat ja kaljut, menninkäiset ja keijut. Tykkään taas käpertyä peiton alle pimeään kuuntelemaan Putroa.

Kehittelen jotain mielenkiintoista ja järkevää sitten, kun työt loppuu. Ja sitten repsahdan, kun koulu alkaa. Noidankehä.