maanantai 27. elokuuta 2012

And I can't say anything, everything comes out the wrong way.


Rakastan tai jotain siihen suuntaan. Käytän tuota verbiä liian usein, mutta se vain sattuu sopimaan ja on totta. Musiikki pelastaa siinä, missä ihmiset jäävät taka-alalle.

And here's the part where I started to make my own damn decisions
And make a name for myself

Ääni meni, pihisen säälittävästi ja tukehdun yskään ja vetistelen huonoa oloa. Tämän viikon maastolenkit täytyy jättää väliin, jälkitaudit ei houkuttele. Ehkä ensi viikolla sitten. Saanpahan keskittyä töihin ja kouluun. Ja tunnen olevani hyödyksi. Iskä lupasi toteuttaa taas yhden sisustushaaveen, saan päiväjärjestyksen seinätaululle toivottavasti viikon sisään. On se aika ihana.

Oli aika hämmentävä päivä. Ensimmäisellä tunnilla luulin kuolevani, toisella kuurouduin ja itkeskelin, ruokailu sujui paniikkikohtausta pakoillessa. Iski lievä tunneräjähdys, anteeksi, jos hämmensin. Pyydän kummaltakin anteeksi, ehkä pitäisi kontrolloida itseään paremmin. Ryhmäytys Torpalla meni kivasti, parempi mieli. Kyllä asiat pikkuhiljaa korjaantuvat, sitä sanoin naapurillekin.

Ulkona kaatosade, haluan sinne seisomaan, mutta jätän väliin tällä kertaa. Ehkä sitten, kun pystyn taas laulamaan.

2 kommenttia:

  1. HEI we are the in crowd!! manaatilla on hyvä musiikkimaku :3

    T.lotta joka on puhelimella eikä jaksa kirjautua sisään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. manaatilla on aina hyvä musiikkimaku :33

      Poista