tiistai 14. elokuuta 2012

Find the faces in flowers.

Jälleen uusi paikka kirjoittaa. Uusi siksi, että uudet asiat pelottavat. Mieli pyörii väkkärää yrittäessään pysyä vaihtelevien mielialojen perässä. Minä pyörin fyysisesti väkkäränä yrittäessäni löytää koulussa luokkiin ja yritän luoda mieleen ja paperille niistä kartan. Kaikki uusi tuntuu samalla mahtavalta, ihanaa aloittaa taas alusta. Olkoonkin, että tällä kertaa se vaatii enemmän töitä ja ponnistelua. Paikka on edelleen se sama inhottava, ahdistava, vangitseva ja liian kotoisa kaupunki, jota jostain kumman syystä sekä rakastan että vihaan koko sydämestäni. Ehkä siitä pääsee joskus yli. Ehkä siitäkin, että yhtäkään blogia ei näemmä pysty ylläpitämään edes vuotta, eikä niitä edellisiä tahdo edes poistaa. Kummallista.

Onnellisuus on sitä, ettei vituta ihan joka päivä.

Joku fiksu on joskus noin sanonut, ajattelin yrittää elää sen mukaan. Tässä istuskellessani voin verrata vaikkapa eilistä ja tätä päivää ja sanoa ihan rehellisesti, että tämä oli parempi. Vaikka eilen oli sellainen fiilis, että olisin tänään voinut aamulla vain hypätä junaan ja pamahtaa entisen luokan keskelle. Kannatti jäädä, tästä tuli kuin tulikin mukava päivä. Ja seuraavasta päivästä ajattelin itse luoda itselleni hyvän. Nyt alkaa pitkä ja tuskallinen projekti, muttei mahdoton sellainen. Seitsemääntoista vuoteen on mahtunut paljon erinäisiä asioita ja tapauksia, ja vaikka osaa ei enää pystykään muistamaan, joitakin on käsittämättömän vaikea unohtaa. Ja unohtaminen tässä on nyt tavoitteena.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti