torstai 16. elokuuta 2012

Let's play pretend.

Päiväkodin lapset ovat pihalla taas
Siellä nauretaan
Ilma on kauniimpi kuin aikoihin
Miksi itkisin?

Laulattaa liikaa.

Koulu sujuu vallan mainiosti. Mikään aine ei tunnu ainakaan toistaiseksi erityisen hirveältä ja ylitsepääsemättömältä, matikka vain on se kompastuskivi. Älykkäänä lapsena aloin tänään leikkiä miljoonilla, ei tullut mieleenkään, että voisin merkitä numerot miljardeina ja säästyä numerohirviöiltä. Tuskallista. Mutta ei se mitään, ehkä teen läksyt järkevämmin. Ja etsin laskimen.

Tarkkailen tässä punaisia kynsiäni, heiluttelen varpaitani ja etsin sitä pientä perhosta, joka on asustellut täällä pari viikkoa, ei tajua lentää huoneesta ulos. Kirjat makaa vielä repussa, läksyt tekemättä. Nyt voisi ryhdistäytyä ja aloittaa hommat. Ehkä kokeilla tajunnanvirtaa, ehkä kiinnittää seinälle muutaman aakolmosen ja alkaa leikkiä siveltimillä ja musteilla ja peiteväreillä. Alkaa kuulostaa jo melkein suunnitelmalta.

Viikonloppu kolkuttaa ovella, tiedossa toivon mukaan joitain emotovereita ja käsitöitä ja Kärpästen herra, ja jonkinlainen suunnitelma äidinkielen kirjoitelmaa varten. Jos selviän huomisiltapäivän viimeisestä matikantunnista, mahdollisesti puuduttavinta ikinä. Ja kaikki ne miljoonat ja prosentit ja verrannot ovat traumaattisia, ei niitä opi näillä aivoilla. Kymmenen vuotta olen yrittänyt, että ehkä alkaa jo riittää. Voisin keventää niitä kursseja pois.

Mä tahdon katsoa vain kauniita kuvia
Ja kun mä katselen kuvia, kuvia
Niin silloin voisin minäkin huutaa:
"Oon elossa!"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti