keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Day by day.


Hymystä halkeava materialistilapsi ilmottautuu taas. Tein kirpparikierroksen Emman kanssa, mukaan lähti pari neuletta, tunika ja pitsipaita. Ja kikattajalle hiusväri ja karkkia, koska iski älytön suklaahimo ja halusin taas käväistä Tullintorilla ostamassa vähän ekologisempaa syömistä. Punnitse & Säästä on hieno paikka, vaikkei se olekaan ihan paras valinta opiskelijabudjettia ajatellen... Ehkä kuitenkin kestän, suklaakuorrutetut kahvipavut ovat sen arvoisia.

Koeviikko. Huomenna uskonnonkoe, perjantaina se äidinkielen referaatti, maanantaina psykologia ja keskiviikkona matikka, olen melkoisen huoleton. Olen valmistautunut mielestäni ihan kelvollisesti, ja uskonnon koealuettakin pienennettiin tänään. En edelleenkään tiedä, mikä on referaatti. Se opetettiin ysiluokalla, mutta en muista siitä mitään. Ehkä se selviää huomenna. Psykologiasta en huolehdi, kertailen ihan rauhassa ja teen parhaani, selvisin samasta kurssista keväälläkin, vaikka se olikin huomattavasti helpotettu versio. Ja se matikka... No, en jaksa murehtia. Pääsen läpi, ei siitä sen enempää. Toisen asteen yhtälöt ei sovi tähän mieleen.


Ja Placebo on ylihuomenna. Kärsin tavanomaisesta mäenhaluamennäsinnekeikalleenhaluahaluahaluaenkykeneenpystyenvoi-kohtauksestani, mutta se kuuluu asiaan, saan sen kaikkia keikkoja odotellessa. Tuossa kuoressa on tosiaan neljä kopiota samasta lipusta, iskä kun printtasi niitä kaiken varalta useamman. Jos joku vaikka hukkuisi tai jotain, niin olisi edelleen varakappale. Perjantaina siis juoksen suoraan koulusta junaan, koska lupauduin jonotusseuraksi ja näen Opria ja Olgamiestä niin harvoin. Palailen Helsingistä sitten joskus, katsotaan sitä viikonloppuna sitten.

Nyt lapsi juoksee lukemaan uskontoa ja siivoamaan huoneen ja ihkuttamaan Battle For The Sunia, kunhan pääsee tästä NU'EST-kohtauksestaan eroon. Lukion alku jäänee mieleen koreapopituksena, Never Shout Neverinä ja Paramorena. Ja tämä keskiviikko erityisesti siksi, että en ole vittuuntunut tai itkuinen tai muuta. Sinä yksi pöljäpallero, joka tätä kuitenkin eksyt jossain vaiheessa lukemaan, taisin sittenkin liioitella sanoessani, että tässä kestää. Nyt on asiat hyvin eikä tässä muuta kaivatakaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti