sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Kurkkuongelma.


Tässä vähän kuvatodistetta perjantaista. Aamu käynnistyi vaatekriisillä ja mustalla kahvilla ja voileivällä ja ylenpalttisella säätämisellä. Sain referoitavan artikkelin eteeni ja tajusin, että olin unohtanut kaiken, seuraavat kaksi ja puoli tuntia sisälsivät turhautumista, pohdiskelua, suunnittelua ja suttua, vihaan käsialaani. Yhdentoista jälkeen löysin itseni ykkösraiteelta maasta istumasta, oli kaunista ja viileää ja aurinkoista ja Tampere oli taas koti, Helsingissähän sain lievän ahdistuskohtauksen eikä itku tuntunut olevan kaukana. Kamala paikka, en halua sinne taas vähään aikaan, mutta saatan päätyä sinne jo turhan pian...

Iltapäivä kului ihmisten kanssa pyöriessä ja ympäri pääkaupunkimme keskustaa juoksennellessa ja sateenvarjon kanssa tapellessa. Jono alkoi pakkautua kasaan, ihmiset valmistautua siirtymään sisään. Olin melko lähellä ovia, kuulin miten joku huusi ja erotin sanan "peruttu". Enkä vain kerran, monesti. Ja kohta sitä kuulutettiin oikein kunnolla, Brian Molkon ääni ei kestä esiintymistä. Lähetämme Olgalapsosen kanssa herra Brianin kurkulle vihaista fanipostia ja kurkkupastilleja, se röyhkimys.

No, vitutus on lievä, korvaavaa keikkaa suunnitellaan kyllä, mutta silti. Tätä odotettiin maaliskuusta lähtien. En tiedä, jotenkin hassu olo. Tavallaan olen helpottunut, jos Placebo olisi vähänkin isompi ja mahtavampi ja elintärkeä mielenterveydelleni ja järjelleni ja olemukselleni, olisin varmaan hypännyt tänään Kampin liukuportaat alas. Tai kierinyt junan alle. Tai ninjaillut jotain muuta yhtä älykästä. Nyt en kuollut, nyt kärsin vain pahoista henkisistä ja fyysisistä kivuista ja traumoista ja rahallisista menetyksistä. Ja olin kyseisenä iltana niin järkyttynyt, että meinasin ostaa kalahampurilaisen. Herra kurkku saa siis varoa toistamasta tätä virhettä, minä murhaan jonkun, jos sorrun syömään kalaa.


Ystäväiseni nappasi tällaisen kuvan, kun odoteltiin kadulla avaimia. Ilmeeni jotenkin tiivistää kaiken. En osaa sanoa enempää, revin hiukset päästäni. Elämä on ihanaa. Ei kun siis mitä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti