torstai 27. syyskuuta 2012

Olen kylmä ja kivinen kaivo.

Toissapäivänä pihatien päässä pörhisteli nyrkin kokoinen varpunen, se tuijotteli pahasti itsevarmana ja uhmakkaana. Minä luimistelin postit kainalossa sen ohi.

Tänään sängyssäni oli vihainen lude, joka ei pitänyt siitä, että luulin sitä siemeneksi eikä siitä, että kiljaisin otettuani sen käteeni. Päädyimme epätasa-arvoiseen kompromissiin, toinen parvekkeelle ja toinen työntämään lakanoitaan pesukoneeseen ja desinfioimaan käsiään pakkomielteisesti. Kumpi kärsikään enemmän?

Harrastan tukehtumista, suussa on kuiva ja vanha maku, hymy näillä kasvoilla ei kerro mitään. Nauran sitä yhtä ihmistä, maa voisi niellä meidät kaikki ja tukahduttaa tämän koomisen sotkun. Siirryn kirjan kanssa peiton alle sivistymään ja vastauksia etsimään ja toivon, että opin runoilemaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti