lauantai 8. syyskuuta 2012

Sinä olet varjoja puistossa, pimeällä penkillä kastetta.

Laskimet osaa olla melkoisia urpoja, tämä tuli todettua eilen. Naurattaa vieläkin.

Voisi vilkaista peiliin ja nauraa sillekin. Pääsin kotiovesta sisään, kirjoitin muutaman sivun tekstiä ja nukahdin hetkessä. Jotenkin tuntuu, että saan kuulla tästä. Mutta ulos oli pakko jäädä hetkeksi, meidän pihamaa oli mustana, taivas sen yllä tummansinisenä ja kaikki tähdet kirkkaina valopisteinä sen yllä, miksen pukeutunut aamulla paremmin? Olisin voinut jäädä siihen vetiselle nurmelle istumaan, nyt vain seisoin hetken pihatiellä.

Nyt talo on hiljainen, en ole vielä liikkunut sängystäni minnekään, kohta voisi yrittää. Zen Café on rakkaus. Kärpästen herra, psykologian ja uskonnon kertaus huutavat. Minä haluan olla tehokas ja samalla vain olla. Ehkä tänään pysyn kiinni velvollisuuksissa ja huomenna vapautan pääni. Se on tällä hetkellä kummallinen, sen pitäisi olla räjähdyspisteessä, ja se vain käskee hymyilemään ja sanoo, että älä huolehdi, tämä hoituu kyllä. Ajattelin uskoa sitä ja olla ahdistumatta.


En sillalle jää seisomaan
reuna rauhassa olla saa
Jos kuitenkin sä hylkäät
niin hirtän itseni patteriin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti