maanantai 15. lokakuuta 2012

"If Baggins loses, we eats it whole."

"Ei tää satu, se vaan on vähän kipeä ja tuntuu epämiellyttävältä" - ilmoitti lapsi reippaana eilisiltana.
"AIJAI SATTUU EI VOI ROOSAAA" - karvas totuus valkenikin aamulla.

Niin että se kielilävistyksen paljon parjattu jälkikipu alkaakin ehkä olla totta. Palvon ibuprofeenia.

Eilen illalla iski myös inspiraatio, joten käänsin huoneeni ympäri. Olen raahannut irtaimiston aulan sohvalle, vetänyt sohvaa, sänkyä ja pöytää ympäri huonetta, luutunnut hulluna mutta ylpeänä imuriboikotistani, kiipeillyt tuoleilla ja tullut sieltä alas kivuliaallakin tavalla, raahannut kamat takaisin ja istahtanut lattialle nyhjöttämään. Tarmo loppui, vaatekaappini on lattialla ja irtaimistoni sängyllä. Haukotuttaa.

Käytiin eilen katsastamassa serkun ja sen poikaystävän kämppä ja rotat. Taisin rakastua, sain pari niistä kädelleni ja oli ihania! Kipitti pitkin käsivarsia ja niskaa ja jalkoja ja hartioita ja kynnet nipisteli ja vähän näykkäisi sormiakin, ja yritti syödä Ernestin. Olin ihan täpinöissäni, mietin hetken, että josko sittenkin rotta eikä siili... Mutta mitä turhia, siili sen olla pitää. Puhuttiin Roosan kanssa, sovittiin että meille hommataan Victor. Tai Hector. Mutta poika kuitenkin. Sitten ollaan onnellisia kolmistaan, minä, Roosa ja Victor.

Aika hieno fiilis loppujen lopuksi. Kuvia ei valitettavasti ole lisättäväksi, ehkä loppuviikosta. Nyt alan siivota ja yritän, ihan oikeasti yritän heittää jotain pois. Koska tämän tavaramäärän kanssa ei voi lähteä minnekään, siinä tulisi sairaaksi. Ja tänään pitää ottaa kitara syliin ja rämpyttää, kunnes riffi menee. Nauran itselleni, mutta en osaa sitä vieläkään. Enkä sen puoleen muutakaan... Lisäksi läksyjä ja neulomista ja sellaista.

Hei, talo taisi tyhjentyä. Menen alakertaan vähän tanssahtelemaan, siitä saanee lisäpuhtia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti