lauantai 13. lokakuuta 2012

Neulatyynynkorvikelapsi.

Äiti on oppinut ottamaan päähänpistoni järkevästi ja tuohtumatta, mikä on hätänä? Reikänaamalapsi ihmettelee kovasti ja kääriytyy isomummun vanhaan täkkiin, jotta varpaat pysyvät lämpimänä.

Ensiviikko on käsisfysiikkaenglantielämänkatsomustietolahnaus. Tuntuu, etten jaksa. Haluan ottaa rennosti, mutten voi. En ainakaan tämän päivän perusteella, minä olen vain maannut sängyssä ja pohtinut maailmaa ja tuntemuksiani ja ollut yksinäinen. Joku saisi tulla ja antaa ison halin ja jäädä tänne vain olemaan. Arvostaisin kovasti sitä hömelöä.

Haluttaa piirtää. Syksyn maisemat ja silmät ja kädet ja ihmismielet ja kadut ja lapsenkasvot ja rumat ihmiskehot. Ja pitäisi neuloa pipo ja sukat ja lapaset. Ja siivota. Melkein hävettää olla näin saamaton ja epäluova kökkäre, minulla on luova mieli, miksei se toimi? Mikä sitä vaivaa? Kehittelen kohta henkilökohtaisen taideterapiaohjelman ja alan juosta museoissa ja impulsiivisoidun ja istua kaduilla ja metsissä tuijottamassa ohikulkevaa elämää ja muutun sellaiseksi häiritseväksi stalkkeriksi. Iloista syksyä minullekin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti