lauantai 6. lokakuuta 2012

The wonder of living, the wonder of dying.

10 vuotta sitten..
..olin seitsemänvuotias ja ensimmäisellä luokalla
..jouduin toteamaan, että muut eivät vain hyväksyneet minua tällaisena
..puin veljeni hyvin usein prinsessaksi siskojen avustuksella
..opin lukemaan
..asuin vielä meidän edellisessä kämpässä.

5 vuotta sitten..
..olin aloittanut kuudennen luokan
..huolehdin koulun pienimmistä jatkuvasti
..piirsin mielettömät kasat niin hienoja kuin huonojakin teoksia
..luin satoja kirjoja vuodessa
..totesin, että elämä alkaa luisua huonoon suuntaan.

3 vuotta sitten..
..tutustuin aivan käsittämättömän ihaniin ihmisiin
..koin musiikillisen heräämisen
..koulu alkoi tuntua laitokselta enkä aina kyennyt menemään sinne
..tajusin haluavani nuoriso-ohjaajaksi
..päätin käydä talviriparin.

Vuosi sitten..
..asuin asuntolassa
..tajusin että hymyilin luvattoman paljon
..nukuin (ja asuin) viikonloppuisin sohvalla
..totuin reissaamaan Tampere-Järvenpää -väliä niin paljon, että teki jo pahaa
..hiukseni olivat blondit ensimmäistä kertaa muutamaan vuoteen.

Kuluneena vuonna olen..
..tehnyt hyvin monta tärkeää tulevaisuuttani muuttanutta päätöstä
..itkenyt liian vähän ja yrittänyt itkeä liian paljon
..pitänyt hauskaa shokkivärien kanssa
..sanonut monet hyvästit, myös itselleni, mutten kertaakaan lopullisesti
..opetellut arvostamaan itseäni ja uskomaan sen, etten minäkään ansaitse kaikkea paskaa päälleni.

Eilen minä..
..vietin iltapäivän Iiriksellä, myös Mimmi ja Nelli olivat mukana
..en mennyt naimisiin kenenkään kanssa, vaikka Vegas sen mahdollistikin
..olin perjantai-iltana aikaisin kotona ensimmäistä kertaa ties miten pitkään aikaan
..tunsin oloni epämukavaksi ilman kaulakoruja
..talsin pitkät matkat reikäisissä tennareissa ja märissä sukissa.

Tänään minä..
..olen yrittänyt ymmärtää fysiikkaa
..heräsin vasta yhdeltä
..sain äidiltä maailman ihanimmat lakanat
..pohdiskelin pakkomielteitäni
..olen kuunnellut Miyazakin leffojen sountrackeja.

Huomenna minä..
..menen kaupungille erään hienon ihmisen kanssa
..lupaan olla iloinen ja lyödä peiliä, jos se yrittää estää sen
..menen toivottavasti ajoissa nukkumaan
..harjoittelen kitaransoittoa
..vältän yhdet juhlat, joista en erityisemmin innostu.

Ylihuomenna minä..
..yritän oppia jotain fysiikantunnilla
..lasken päiviä syyslomaan
..yritän saada rahat kasaan perjantaiksi
..pidän elämänkatsomustiedon tunnilla alustuksen hyvästä elämästä japanilaisessa kulttuurissa
..leikin kotiopettajaa.

Vuoden päästä minä..
..olen lukion toisella luokalla ja suorittanut pakolliset kurssit kolmesta inhottavimmasta aineesta
..olen täysi-ikäinen enkä omista edelleenkään ajokorttia
..asun toivottavasti Roosan kanssa omassa kodissa
..osaan tasapainottaa elämäni paremmin
..olen toivottavasti löytänyt vähän paremmin pysyvän hiusvärin ja erotun silti edelleen joukosta.

Tulevaisuudessa minä..
..haluan auttaa ihmisiä
..olla luova ja toteuttaa itseäni monin tavoin
..olen tärähtänyt ja hämmentävä ihminen, mutta sentään hyvä sellainen
..omistan siilin ja kissan ja kilpikonnan ja adoptoin sen postia hakevan pingviinin
..en enää joudu läpsimään Roosaa poskelle, kun se tekee jotain kusipäistä ja tyhmää.

Kuten huomaatte, en keksi mitään järkevää sanottavaa enkä ole kovinkaan luovalla päällä. Näin ollen siis jätän tämän tähän ja toivon, että pystyn ryhdistäytymään ja tekemään jotain oikeasti älyllistä tai erikoista tai ylipäätään mainitsemisen arvoista.
PS. Haluan sen punaisen emolettini takaisin, tuli ikävä.
PPS. Itken koska Mitt Romney. Ei.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti