perjantai 28. joulukuuta 2012

Put me out like a cigarette.



Pää tulvii eikä mikään ole julkaisukelpoista. Kuvat vanhoja ja keittiön ikkunan läpäisseitä ja se ärsyttää, luovuus kukkisi muttei saa lupaa.
Uusivuosi Joensuussa.

perjantai 21. joulukuuta 2012

Runottaa

Olen aika ylpeä itsestäni. Kokeenpalautuksissa saksasta kymppi, englannista toivottavasti yli kasi, ruotsista ysimiinus ja matikasta kutonen. Nauran hysteerisenä, mutta se meni läpi kirkkaasti ja minä aloitan ruotsin opiskelun A-kielenä vuonna kaksinollakolmetoista. Aika hyvin, minähän en ole opiskellut ruotsia puoleentoista vuoteen. Tämä kuitenkin johtaa siihen, että minä käytän seuraavat viikot ruotsin sanastojen parissa ja aiheutan inhoa perheessäni vain puhumalla. Hupsista.


Seuraavaksi palanen hakukonerunoutta. Varoitan provosoinnista, mahdollisesta tunteiden kuohuttamisesta ja tahallisesta piikittelystä, haluan vain saada lukijan ajattelemaan. Runo on koottu vastaukset.fi-sivuston kysymyksistä ja vastauksista, minä vain olen muokannut aineiston sopivammaksi. Suuttua saa perustelujen kera.


Jumala


Mikä on?
jokin ylhäinen yliaistillinen idoli
palvonnan kohde
kuviteltu henkiolento

Kuka on?
no luoja ja kaikkivaltias
iso pellavapartainen ukko
eksentrinen henkiolento jossain pilven syrjällä

Onko olemassa?
jokainen ihminen saa uskoa jos haluaa
tietysti saa, mutta ei sitä kysytty
sen täytyy joko olla tai sitten ei
ei ole mitään siltä väliltä

Kuka on Jeesus?
Jumalan ainoa poika

Onko Jeesus olemassa?
kyllä hän on
heitä on monta
erityisesti Latinalaisessa Amerikassa
yhdellä e:llä

Olenko minä Jumala?
et ole

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Viidentenä päivänä me ei enää noustakaan sängystä.



Maanantai on tuskainen. Vilua, kylmää, lunta, kiteitä, huurretta, tärinää ja äidin villanuttu. Palelin silti. Mutta Sara Hildénillä on aina kiva käydä ja itkeä taiteesta, vaikka vieressä yhdeksänvuotias vikiseekin silkkipaperi kädessään.



Tiistai villasukkia, glögiä, ruotsin sanastoa ja lisää pitkiä yöunia. Viikonlopun lapsenvahtiunivelat katoavat parissa päivässä.



Keskiviikkona sänky on liian lämmin, huulipuna on motivaattorini nousemisessa. Totean kerta toisensa jälkeen, että minä vihaan matikkaa, yhtälöt ovat helvettiä enkä näköjään osaa prosenttilaskuja tai suoran määrittämistäkään. Harkitsen silti ainakin yhtä lisäkurssia kyseisestä inhokista.


Torstaina matikankoe törmää tiiliseinään. Ja ruotsipaniikki iskee, kuiskutan sanastoa itselleni pitkälle iltaan ja toivon parasta. Äiti lahjoo minut paidalla ja alennusmeikeillä, ja minä saan luvan ajokorttiin.



Perjantain sana on motsats ja saatan halkaista pääni seinään, koska tajuan sen puoli minuuttia luokasta poistumisen jälkeen. Mutta seinätaulu piristää silloinkin, kun englanninopettaja pelottelee vaikealla kokeella, ja tapaan ystävän ensimmäistä kertaa melkein kolmeen kuukauteen.



Lauantaina minä tapaan tovereita. Noita superhienoja ja eloisia ja meluisia otuksia, syömme pizzaa ja leikimme omeglessa, löydämme pari amerikkalaista unelmavävyä ja opetamme suomea, he laulavat meille My Chemical Romancea ja me esittelemme talvea, jääkaapin sisältöä ja saunan. Makaronisotaa, karmivia ääniä, American Horror Story ja jotenkin perinteikkäästi siskoni meikkaus, siitä tulee oikeasti kaunis tällä kertaa. Seitsemän aikaan silmät eivät enää pysykään auki edes pyörivän jeesusvalon avulla.

Tänään minä olen kuollut. Sunnuntai on iso, limainen, karvainen, haiseva, etova, kurainen, paiseinen ja lihava rupinen sammakko, enkä minä uskalla puhua sille. Minulla on kokeet huomenna ja tiistaina, ja minun pitäisi siivota ja pyykätä ja kokata ja kantaa puita sisään. Saatan ehkä tirauttaa pari kyyneltä unenpuutteesta, mutta lupaan mennä aikaisin nukkumaan. Jään odottelemaan maailmanloppua hymy huulilla.

lauantai 8. joulukuuta 2012

Sammakkoprinsessoja.

Seinän takana katsotaan leffaa volyymit täysillä, viereisessä huoneessa pelataan sählyä ja alakerrassa leivotaan kakkua monitoimikoneella. Suurperheen kasvatti herää kuitenkin vasta siihen, kun iskä karjaisee.


Viikko on tuntunut vähän tuolta. Paljon värejä ja pehmeyttä ja raakaa sekasortoa, nopeita vilkaisuja ja pikaisia yllätyksiä. Mutta se on hyvä. Eilisilta oli hienoimpia aikoihin.


Tämän hyvän mielen avulla kannattanee aloittaa koeviikko. Puhun kaunista engskasch-nimistä sekoitusta, mutta haitanneeko tuo? Ainakin osaan kaikkia kolmea kieltä jonkin verran. Suren ainoastaan matikannumeroani, mutta en jaksa vaivata mieltä sillä. Lyhyen matikan seiskani nostaa minut jo nyt tämän talon parhaan laskijan jalustalle. Jos pääsen läpi, olen enemmän kuin iloinen.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Sing a song for California


Korvani saattavat räjähtää tästä, mutta en välitä. Conventional Weaponsin sisältö on hunajaisen kaunista.



Nuunaa piirustuttaa ja sen tekee mieli puhua på svenska. Puheseura puuttuu ja paperit ovat hukassa, silmäkään ei enää toimi. Ehkä tänä yönä kuuluu vain arvostaa musiikkia ja ihailla ja toivoa. Ehkä tänä yönä nähdään taas erikoisia unia. Ehkä tänä yönä nähdään unia, joissa ei tarvitse työntää palavaa autoa järveen metsäpaloa estääkseen, eikä joudu raiskauksen uhriksi luontohörhöilynsä takia. Ehkä tänä yönä nukutaan hyvin, ja aamulla voin piirtää mallin tulevasta tatuoinnistani. Kikatuttaa, satakahdeksankymmentäkahdeksan päivää ja minullakin ehkä alkaa elämä. Mahdollisesti.

Kahdenkymmenenviiden päivän kuluttua ajattelin kuitenkin hankkia elämääni täytettä testaamalla Valtion Rautateiden kestävyyttä. Jos onni ön myötä, raiteet vievät valloittamaan sekä Lappia että Pohjois-Karjalaa. Toivokaamme parasta ja vaatikaamme rahallista tukea yritykselleni, hyvä tahto kun ei tahdo riittää tällä kertaa.