lauantai 1. joulukuuta 2012

Sing a song for California


Korvani saattavat räjähtää tästä, mutta en välitä. Conventional Weaponsin sisältö on hunajaisen kaunista.



Nuunaa piirustuttaa ja sen tekee mieli puhua på svenska. Puheseura puuttuu ja paperit ovat hukassa, silmäkään ei enää toimi. Ehkä tänä yönä kuuluu vain arvostaa musiikkia ja ihailla ja toivoa. Ehkä tänä yönä nähdään taas erikoisia unia. Ehkä tänä yönä nähdään unia, joissa ei tarvitse työntää palavaa autoa järveen metsäpaloa estääkseen, eikä joudu raiskauksen uhriksi luontohörhöilynsä takia. Ehkä tänä yönä nukutaan hyvin, ja aamulla voin piirtää mallin tulevasta tatuoinnistani. Kikatuttaa, satakahdeksankymmentäkahdeksan päivää ja minullakin ehkä alkaa elämä. Mahdollisesti.

Kahdenkymmenenviiden päivän kuluttua ajattelin kuitenkin hankkia elämääni täytettä testaamalla Valtion Rautateiden kestävyyttä. Jos onni ön myötä, raiteet vievät valloittamaan sekä Lappia että Pohjois-Karjalaa. Toivokaamme parasta ja vaatikaamme rahallista tukea yritykselleni, hyvä tahto kun ei tahdo riittää tällä kertaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti