sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Viidentenä päivänä me ei enää noustakaan sängystä.



Maanantai on tuskainen. Vilua, kylmää, lunta, kiteitä, huurretta, tärinää ja äidin villanuttu. Palelin silti. Mutta Sara Hildénillä on aina kiva käydä ja itkeä taiteesta, vaikka vieressä yhdeksänvuotias vikiseekin silkkipaperi kädessään.



Tiistai villasukkia, glögiä, ruotsin sanastoa ja lisää pitkiä yöunia. Viikonlopun lapsenvahtiunivelat katoavat parissa päivässä.



Keskiviikkona sänky on liian lämmin, huulipuna on motivaattorini nousemisessa. Totean kerta toisensa jälkeen, että minä vihaan matikkaa, yhtälöt ovat helvettiä enkä näköjään osaa prosenttilaskuja tai suoran määrittämistäkään. Harkitsen silti ainakin yhtä lisäkurssia kyseisestä inhokista.


Torstaina matikankoe törmää tiiliseinään. Ja ruotsipaniikki iskee, kuiskutan sanastoa itselleni pitkälle iltaan ja toivon parasta. Äiti lahjoo minut paidalla ja alennusmeikeillä, ja minä saan luvan ajokorttiin.



Perjantain sana on motsats ja saatan halkaista pääni seinään, koska tajuan sen puoli minuuttia luokasta poistumisen jälkeen. Mutta seinätaulu piristää silloinkin, kun englanninopettaja pelottelee vaikealla kokeella, ja tapaan ystävän ensimmäistä kertaa melkein kolmeen kuukauteen.



Lauantaina minä tapaan tovereita. Noita superhienoja ja eloisia ja meluisia otuksia, syömme pizzaa ja leikimme omeglessa, löydämme pari amerikkalaista unelmavävyä ja opetamme suomea, he laulavat meille My Chemical Romancea ja me esittelemme talvea, jääkaapin sisältöä ja saunan. Makaronisotaa, karmivia ääniä, American Horror Story ja jotenkin perinteikkäästi siskoni meikkaus, siitä tulee oikeasti kaunis tällä kertaa. Seitsemän aikaan silmät eivät enää pysykään auki edes pyörivän jeesusvalon avulla.

Tänään minä olen kuollut. Sunnuntai on iso, limainen, karvainen, haiseva, etova, kurainen, paiseinen ja lihava rupinen sammakko, enkä minä uskalla puhua sille. Minulla on kokeet huomenna ja tiistaina, ja minun pitäisi siivota ja pyykätä ja kokata ja kantaa puita sisään. Saatan ehkä tirauttaa pari kyyneltä unenpuutteesta, mutta lupaan mennä aikaisin nukkumaan. Jään odottelemaan maailmanloppua hymy huulilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti