keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Loskamaassa on hyvä talsia

Eilen fiilis oli että Helsinki. Se vain iski, tarve päästä juoksemaan katuja ja tutkia paikkoja ja katsella ympärille. Helsinki symbolisoi minulle kulttuuria. Eli suomeksi sanottuna, täytyy päästä viettämään kyseisessä kaupungissa joku viikonloppu ja kiertää viiskymmentätuhatta museota vielä nyt, kun se onnistuu ilmaiseksikin...


Happoradio ja ruskeanharmaa loska on täydellinen yhdistelmä. Vähän kuin Happoradio ja tihkusade keskellä ei mitään junasta katsottuna. Tai kuin Happoradio ja auringossa pöllyävä katupöly keväisin ja syksyisin bussissa istuessa. Ihan vain Happoradio.


Todiste siitä, että "mä en enää ikinä värjää punaiseksi" -lupaukseni syksyllä 2011 ei oikein pitänyt. Hiusteni elämäntarina lopputalvesta kaksitoista alkaen. On hyvä olla porkkana.

Nyt voisin alkaa valmistautua luovan tunnille ja kaikkeen muuhun mahdolliseen. Elämä alkaa olla kivaa.
Ja kuunnelkaa lapset Samuli Putroa.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Viisaus sattuu ja itkettää

Luonnostelen tulevaisuuttani valmiiksi. Kaavailen päivät, kuukaudet ja vuodet, suunnittelen aikataulut, haaveet ja unelmat ja kokonaisuuden. Jokaisen muuttujan, hylkään pelottavimmat. Säihkyvät lapsensilmät ja pelastettavan elämän, tarjoan parastani ja toivon vastineeksi onnea. Mitä syön, mitä opetan, miten nukun, koska lepään, milloin rakastan, koska hylkään, saanko elää? Aamulla myttään kaiken roskakoriin, päivän mittaan kypsyttelen ja illalla pohdin, että tätä minä haluan, mutta en minä sitä päätä. Silti toppuuttelen ja yritän määrätä elämääni, ettei se suistuisi raiteelta ja veisi taas sinne, mistä tappelin ulos.

Opettelen piirtämään, haluan kirjoittaa, tahdon taas laulaa, ja sormet huutavat tekemistä. Puuta ja maalia.
Koulu alkaa kahdeksalta ja varpaita kylmää ja iltapäivällä on lääkäri. Viisaudenhampaat ovat fyysinen helvettini ja täytyisi aikuistua ja soittaa aika ja apua, lapsi ei halua soittaa. Se piilottelee äidin helmoissa ja odottaa apua.


tiistai 8. tammikuuta 2013

Hengitän vielä toistaiseksi

Hiljaisuus.


Pääni lyö tyhjää. Iltaisin kierin lakanoissa ja laulan kuiskauksia, vai kuiskinko lauluja? Kuulokkeet suojaavat hiljaisuudelta, ja aamulla herään seitsemältä melkeinpä paniikissa, koska kukaan ei ole kertonut, että kaikilla on myöhäinen aamu.


Piirtelen iltaisin. Hahmottelen unet paperille, opettelen taas piirtämään ihmiskasvoja ja hallitsemaan kynän. Kaduttaa, että lopetin kuvataiteen peruskoulussa ja vielä enemmän se Sara Hildén, muttei sille enää mitään mahda. Siitä minä sentään olen ylpeä, että kymmenen ja puolen vuoden yrittämisen jälkeen minä viimeinkin sain kympin.


Yritän kehitellä nyt jotain oikeasti mielenkiintoista heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Jotain hämmentävää filosofisbiologista psykologiallista äidinkieltä, tai sitten ihan vain tyhjennän päätäni. Ehkä tämä tästä, kun pääsen kiinni rutiineihin ja keksin vuorokauteeni pari lisätuntia.

Kuvat amisvuodelta koska ikävä.

I've lost it all
dead and broken
My back's against the wall
cut me open