tiistai 8. tammikuuta 2013

Hengitän vielä toistaiseksi

Hiljaisuus.


Pääni lyö tyhjää. Iltaisin kierin lakanoissa ja laulan kuiskauksia, vai kuiskinko lauluja? Kuulokkeet suojaavat hiljaisuudelta, ja aamulla herään seitsemältä melkeinpä paniikissa, koska kukaan ei ole kertonut, että kaikilla on myöhäinen aamu.


Piirtelen iltaisin. Hahmottelen unet paperille, opettelen taas piirtämään ihmiskasvoja ja hallitsemaan kynän. Kaduttaa, että lopetin kuvataiteen peruskoulussa ja vielä enemmän se Sara Hildén, muttei sille enää mitään mahda. Siitä minä sentään olen ylpeä, että kymmenen ja puolen vuoden yrittämisen jälkeen minä viimeinkin sain kympin.


Yritän kehitellä nyt jotain oikeasti mielenkiintoista heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Jotain hämmentävää filosofisbiologista psykologiallista äidinkieltä, tai sitten ihan vain tyhjennän päätäni. Ehkä tämä tästä, kun pääsen kiinni rutiineihin ja keksin vuorokauteeni pari lisätuntia.

Kuvat amisvuodelta koska ikävä.

I've lost it all
dead and broken
My back's against the wall
cut me open

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti