sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Viisaus sattuu ja itkettää

Luonnostelen tulevaisuuttani valmiiksi. Kaavailen päivät, kuukaudet ja vuodet, suunnittelen aikataulut, haaveet ja unelmat ja kokonaisuuden. Jokaisen muuttujan, hylkään pelottavimmat. Säihkyvät lapsensilmät ja pelastettavan elämän, tarjoan parastani ja toivon vastineeksi onnea. Mitä syön, mitä opetan, miten nukun, koska lepään, milloin rakastan, koska hylkään, saanko elää? Aamulla myttään kaiken roskakoriin, päivän mittaan kypsyttelen ja illalla pohdin, että tätä minä haluan, mutta en minä sitä päätä. Silti toppuuttelen ja yritän määrätä elämääni, ettei se suistuisi raiteelta ja veisi taas sinne, mistä tappelin ulos.

Opettelen piirtämään, haluan kirjoittaa, tahdon taas laulaa, ja sormet huutavat tekemistä. Puuta ja maalia.
Koulu alkaa kahdeksalta ja varpaita kylmää ja iltapäivällä on lääkäri. Viisaudenhampaat ovat fyysinen helvettini ja täytyisi aikuistua ja soittaa aika ja apua, lapsi ei halua soittaa. Se piilottelee äidin helmoissa ja odottaa apua.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti