sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

like the ashes call your name


Omia varpaita on jotenkin jännä tuijotella. Nostan jalkani usein kattoon, heiluttelen varpaita ja mietin.
Joskus vain hiivin ympäri taloa ja toivon, etten kompastu liian isoihin farkkuihin ja taita niskaani portaissa.
Seuraavaksi omakuva ja killittävät silmät.



(huomatkaa miten oikeasti yritän taas elvyttää piirustustaitoni sekoilemalla öisin sormet mustina)
Ei tässä muuta. Jäätävä kasa kertaustehtäviä saksaan ja ruotsiin, historiankirja päntättävänä, makaan iltaisin sängyssä Millenniumiin perehtyen ja itken, koska Lisbeth Salander on vaan jotain niin... niin.

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Your shadow lives on without you.

Miten kummassa voikaan käydä niin, että ihminen viattomasti ajattelee, miten tärkeä joku asia itselle on, vain muutamaa päivää ennen kuin se riistetään pois?

Don't fall in love with bands, they'll break up and you'll die.

Aamulla sitä vain herää jostain kumman syystä aikaisin, on vähän hassu olo, avaa koneen ja BAM.
you might wake up and notice that yOUR FAVOURITE BAND IS NO LONGER TOGETHER
Että niin. Olen vähän surkeana. Miten päin pitäisi olla, pitäisikö itkeä, pitäisikö huutaa, mitä tässä kuuluisi tehdä? En tiedä enkä todennäköisesti saa vastauksia pitkään aikaan. Tuntuu pahalta. Ja kuitenkin ainoa asia, jonka oikeasti osaan sanoa, on harvinaisen yksinkertainen.
Kiitos.
Mutta silti.


getting over this shit is not very easy peasy pumpkin peasy pumpkin pie motherfuckers

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

When the sun rises in the west.


Pohdituttaa. Istun sängyllä ja tuijottelen seiniä, ikään kuin ne muuttuisivat jotenkin erilaisiksi. Poden ehkä jonkinlaisia vieroitusoireita, koska sain Game of Thronesin toisen kauden katsottua eilen. Kismittää, ärsyttää ja raivostuttaa olla rahaton, tarvitsen niitä kirjoja. Kirjastosta en jaksa lainata, koska uusin niitä lainoja sitten kymmenisen kertaa koulun takia. Väsyttää ja hemoglobiinitaso pakotti rautakuurille. Pitäisi saada kolehtia neljää Potteriakin varten, meiltä loppuu Himpulan kanssa lukemiset muutamassa viikossa, koska en omista kolmosta, nelosta, vitosta enkä kutosta yrityksistä huolimatta. Sivistys vaatii lisätukea.


Haluaisin ilmoittaa, että siskoni on luovin (ja värikkäin!) ikinä tapaamani ihminen.

torstai 7. maaliskuuta 2013

go to hell, for heaven's sake

Älä itke tyhmä lapsi, sempiternal.info katoaa vain reilun seitsemän minuutin kuluttua...

Itkenpäs. Mutta no, pistämme sen Roosan kanssa tilaukseen ja sitten itkemme yhdessä muutaman viikon, kunnes se tulee postissa, laulelemme sitä vielä useamman viikon ja toukokuussa Circus räjähtää, kun hypimme, huudamme, laulamme, pittaamme ja elämme musiikissa.

Käväisin maalipurkissa.


Pari minuuttia ja itku.

// ÄHÄ se toimii vieläkin! Paaaaaardit.

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Growing pains

Maailma on väärä.

Musta tuntuu, että se heittää muutaman asteen vasemmalle. Kun kaula on aina taipunut siihen suuntaan. Ja päässä pyörii silleen hassusti, vippaa tavallaan. Tuntuu, että joku kiskoo sua taaksepäin. Sohva sun alla karkaa lattiaa päin, sä yrität surkeana pysyä kyydissä. Sitten se tuntuu vatsassa, pää viettää eteenpäin. Joko putoaisit siitä? Putoaisit kauniisti nenä edellä, se uppoaisi kallosi sisään ja olisit uudestisyntynyt. Eikö se olisi kivaa?

Ei, maailma viettää edelleen vasemmalle. Tunnen sen. Koko kroppa tuntee vetoa sinne. Onko siellä joku? Mä en tiedä, enkä uskalla ottaa selvää. Jos mä nyt kaadun sinne, en ikinä pääse enää ylös.

Aivot pyörii karusellissa.
Ja mä luulen, että se karuselli uppoaa mustaan.


Varpaita kylmää, päässä heittää ja olen kyllästynyt porkkanaan. Päiviä on jäljellä yhdeksänkymmentäseitsemän ja murheryppyjen määrä vain kasvaa päivien juostessa karkuun. Lupaan pärjäillä.