torstai 18. heinäkuuta 2013

sängyssä miehen ja putron kanssa

Tykkään maata sängyssä hiljaa pimeässä huoneessa kuulokkeet korvissa ja soittaa Putroa ja yrittää keskittyä. Vaikka ailahtelevaista mieltä on mahdoton kahlita. Hämmentää herätä kahdelta yöllä siihen, että kuulokkeet suorittaa vaivihkaa murhayritystä ja silmät näkee tarkkaan. Hypin taas liian aikaisin bussista, heitän kengät ilmaan ja kipitän kotiin liian pitkän matkan tunnustellen särkyä varpaissa, kunnes tuntuu hassulta. Varron hermoromahdusta ja yritän muistuttaa, että jäljellä on enää yhdeksän päivää, kun vanhainkodissa pimenee ja rouva kiljaisee joulupukin saapuneen. Nauran silloinkin, kun lyön käteni kaapin oveen niin, että tulee lommo ja iskee verenhukka. Ja läimäisen päälle käsidesiä. Pohdin mielenkiintoisia ihmisiä, mikä on vetovoimaista, ja vastaan että rastat ja kaljut, menninkäiset ja keijut. Tykkään taas käpertyä peiton alle pimeään kuuntelemaan Putroa.

Kehittelen jotain mielenkiintoista ja järkevää sitten, kun työt loppuu. Ja sitten repsahdan, kun koulu alkaa. Noidankehä.

tiistai 2. heinäkuuta 2013

portaissa

Jatkan tylsällä linjallani, mutta olen kerännyt parin viikon aikana rutkasti uusia kokemuksia. Menetin mautoneitsyyteni ja hukkasin paperini. Ollaan pidetty Game of Thrones -maratonia, sain neljä ensimmäistä kirjaa lainaksi. Olen ollut rutkasti kaverien seurassa ja valvonut ja nukkunut paljon. Huomenna näen pientä ihmistä.


Olen itkenyt kivusta enemmän kuin moneen vuoteen, päätynyt Acutaan ja palannut kaikki hampaat mukanani. Antibiootit maistuvat kummallisilta ja ihmettelen edelleen, ettei kukaan tajunnut antaa apua kipuun. Ei se mitään, nyttemmin kärsin enää valtavasta jomotuksesta ja turvotuksesta. Ehkä viikon päästä alan olla jo ihan terve, tai sitten yökin suuvettä.