lauantai 24. elokuuta 2013

ihmisenalku

Minä vähän mietin. Mietin ja kierin ja pyörähdän ympäri, vilkaisen olan yli ja taivaalle ja takaisin eteeni. Tassuttelen muutaman askelen eteenpäin, toistan rituaalit, jatkan ehkä matkaani. Tuntuu kauhean hyvältä ja innostaa ja naurattaa ja jännittääkin, mutta silti jossain kuiskii se pieni ja varautunut palanen. Tässä on liikaa kysymyksiä ja vaihtoehtoja ja vastauksia ei näy mailla halmeilla, mutta ajattelin silti jatkaa. Olenhan minä kaikesta huolimatta aika hyvä tyyppi, loppujen lopuksi.

Enkä oikeastaan edes häpeä, että olen istunut tässä seitsemän tuntia tehden välillä ties mitä muuta sillä verukkeella, että se on nyt tärkeämpää kuin elämänkatsomustiedon oppimispäiväkirja, filosofian kirjaesitelmäjokuasia tai hoitsumekko tai muut asut. Ja naureskelen edelleen sille, että päädyttiin iskän kanssa rikkomaan kielikoruni toinen pallo tongeilla, koska en kolmen tunnin taistelunkaan jälkeen saanut sitä auki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti